Mökin sisustus

Olennainen osa mökkihaaveilua on tietenkin se, että mökin sisustus on suunniteltu pienintä yksityiskohtaa myöten valmiiksi (tai valmiiksi ja valmiiksi – suunnitelmahan on vain pohja muutoksille) ennen kuin koko mökkiä on olemassakaan muualla kuin mökkihaaveilijan päiväunissa.

Vaikka sisustustyylini on kehittynyt kaksikymppisyyden liiallisen maalaisromantiikkahaksahduksen jälkeen vähitellen yksinkertaisempaan suuntaan, on kodikkuus edelleen tärkein sisustusohjenuora. Jos tyylikkyys ja kodikkuus tappelevat, kodikkuus voittaa. Tylsää ei myöskään saa olla, joten minimalistia minusta ei oikein vieläkään saa. Koska liiallinen rönsyily saattaa silti ahdistaa, on sisustuksen saralla pohjavärikartan pitäminen rauhallisena olennaista. Mökillä tärkeää on, että sisustusta voi helposti esim. tekstiileillä muuttaa sesongin mukaan. (Joulutyynyt! Kyllä!)

Joten yhteisiin tiloihin valkoista, lämmintä puuta, harmaata, mustaa ja keittiöseinälle ihanaa vanhaa tiililaattaa. Siltä pohjalta on sitten hyvä soveltaa. Vaikka niillä joulutyynyillä...

Kaunis eteinen. (Kuva täältä.)

Värimaailma on karsittu, mutta mitään muuta
karstittua tässä ei sitten olekaan. (Kuva täältä.)

Kolmesta makuuhuoneesta tulee jokaisesta varmastikin vähän erilainen. Mökki on allekirjoittaneen, armaan avomieheni ja vanhempieni yhteisprojekti, ja makuuhuoneiden ensisijaisilla haltijoilla on tietenkin vaikutuksensa sisustukseen. Meidän makuuhuoneestamme voinkin sitten rauhassa tehdä tylsänharmaan, jos siltä tuntuu... :D

Harmaat pellavalakanat, onhan ne ihanat. (Kuva täältä.)

Vaalea makuuhuone Artwoodin tapaan.

Tumma ja seikkailuhenkinen makuuhuone à la Artwood.

No nyt on hyggeä! (Kuva Pinterest.)

Koska äitini on aina rakastanut sinistä, on vanhempieni makuuhuonetta merenrantamökissä mahdoton kuvitella ilman sinisen sävyjä.

Sinisiä unia. (Kuva täältä.)

Lexington Companyn merellinen makuuhuone. (Kuva täältä.)

Sininen ruutu makuuhuoneessa – raikkaan kodikasta. (Kuva: H&M)

Kolmanteen makuuhuoneeseen on tarkoitus saada tilaa mökkivieraille. Vaikka makuuhuone on kaikista pienin, sinne tulee koko huoneen levyinen, 240-senttinen matala sänky tai patjat. Pikkumakkarista on pariovet tupaan, ja se toimiikin myös ikään kuin oleskelutilojen jatkeena, ellei ole majoituskäytössä.

Vaikka sisareni miehineen ei varsinaisesti ole mökkihullutuksessa osakkaina, on pikkumakkarista tarkoitus tehdä myös heille sopiva kolo. Sisareni kammoaa kaikkea "liian sisustuslehtimäisen tylsää" tai ennen kaikkea kolkkoa, joten on selvää, että huoneen on oltava kodikas. Vaikea siitä olisi toisaalta juuri muuta saadakaan, kun kyseessä on varsinainen löhöluola. Mutta millainen sellainen? Ralph Lauren, ihanasti överien tekstiiliyhdistelmien mestari, tarjoaa inspiraatiota.

Ehkäpä merellisiä raitoja yhdistettynä lisää lämpöä tuovaan kukkakuosiin? (Kuva täältä.)

Tai jotain villin lännen meininkiä? (Kuva täältä.) 

Runsasta ja sopivasti överiä ruutu- ja kukkakuosien kodikasta sekamelskaa? (Kuva täältä.)

Tai kas tässäpä makuuhuone sille, joka haluaa saada kaiken: ruutua, kukkaa,
raitaa, rustiikkia kodikkuutta ja hitunen merellistä tunnelmaa. (Kuva täältä.)

Jokin pieni hassuttelu olisi pikkumakkarissa tietenkin myös paikallaan. Ihanat norsut ja pöllöt Sisustusliike Kullanmurut.

Mökkitoimittajan valinta

Monen mielestä yksi vaikeimmista päätöksistä mökin tai talon rakentamisessa on talotoimittajan valinta. Siinä missä mökin rakentaminen tarkoittaa tuhansien usein kinkkistenkin päätösten tekemistä, mökkitoimittajan valinta oli loppujen lopuksi hyvin helppoa. Ennakkosuosikki oli Honkarakenne, ja syitä oli useita.

Päätöksenteossa auttoi, että tiesimme jo aika tarkkaan mitä halusimme. (Tai no, ollaan nyt rehellisiä – minä tiesin. Muut meillä eivät ole niin kammottavia pilkunviilaajia kuin meikäläinen, mitä esimerkiksi estetiikkaan tulee.) Halusimme hirsimökin seuraavilla spekseillä: 1) Ekologinen, hengittävä ja myrkytön, 2) Kapeasaumainen, moderni hirsiprofiili, 3) Malli on muokattavissa täysin oman pohjapiirroksemme mukaiseksi ja 4) Luotettava talotoimittaja.

Melkeinpä ensimmäisenä ihastuin Hongan kauniiseen, korkeaan hirsiprofiiliin.

Tuttujen ja sukulaisten kautta olin kuullut Honkarakenteesta hyvää. Hommat sujuneet hyvin, myyjät olleet mukavia, tavara laadukasta ja se on tullut sovitusti perille. Lisäksi vaakakupissa painoi se, että vaikka Honka käyttääkin lamellihirttä (eli hirsi on liimattu useammasta kappaleesta yhteen), on hirsi hengittävä ja käytetty liima sopii allergikoille. Lisäksi Hongalla on Honka Terve Talo -konsepti, jolla pyritään nimeomaan varmistamaan talon allergiaystävällisyys, kosteusturvallisuus ja hyvä sisäilma. Vaikka itse emme Terve Talo -ohjelman mukaisesti lähteneetkään rakentamaan, se lisäsi luottamusta siihen, että Hongalla on oikeasti kiinnitetty huomiota näihin juttuihin.

Koska elämme rajallisten budjettien maailmassa, järkeilin, että halvimmaksi tulisi sovittaa pohjapiirrokseni johonkin valmiiseen mökkimalliin. Silloin talotoimittajalla on osa suunnitelmista joka tapauksessa jo valmiina, ja kalliita työtunteja säästyy. Meidän tapauksessammehan tämä ei ollut mikään ongelma: halusimme yksikerroksisen nelinurkkaisen ja harjakattoisen mallin.

Hongan malleja selatessani lähimmäs toiveitamme osuivat mallit Syli ja Valo. Kuvissa Valo vaikuttaa Syliä huomattavasti modernimmalta, mutta lopulta tietenkin ikkunat, hirsiprofiili, ikkunoiden vuorilaudat ja muut yksityiskohdat vaikuttavat huomattavasti lopputulokseen. Valossa kuitenkin miellytti erityisesti katto, joka ei ole aivan symmetrinen harjakatto, vaan toinen lape on pidempi kuin toinen. Ajattelin, että tämä saisi talon istumaan vielä kauniimmin sinne kallion harjalle.

Honka Syli...

...vai Honka Valo?

Kaikesta taustatyöstä huolimatta oli kuumottavaa ottaa oma ruutupaperiraapustukseni (jota pohjapiirrokseksikin kutsutaan) mukaan ja marssia Hongan Helsingin konttoriin. Puoliksi odotin, että reaktio töherrykseeni (johon toki olin siinä vaiheessa jo käyttänyt kolminumeroisen tuntimäärän) olisi "Ai sellaisen olet sitten piirrustellut". Sen sijaan vastassa oli äärimmäisen miellyttävä ja asiantunteva Jarno Salokangas, joka tarkasteli suunnitelmaani ja totesi: "Tämä vaikuttaa hyvin tarkkaan mietityltä." Myönnän, se oli kiva kuulla.

Olin hieman jännittänyt myös sitä, voiko mökkiä tosiaan muokata niin paljon, vaikka Kaikkitietävä Internet oli minulle jo jossain vakuutellut, että aika paljonkin muutoksia voidaan tehdä. Se oli kuitenkin yllätys, että lähes kaikki oli muokattavissa. Koko pohja, ikkunoiden ja ovien sijainnit, ulkoseinät, katon lappeiden pituudet, räystäät... Koska valokatteellinen terassi ei sopinut suunnitelmiimme, olin myös iloinen kuullessani, ettei terassin muuttaminen "perinteiseksi" terassiksi päätyyn ollut ongelma. Ylipäätään olin iloinen siitä, että kovin harva asia tuntui olevan ongelma, vaikka kysymys- ja muutoslistani oli jo siinä vaiheessa vähintäänkin uuvuttava. Jarno-parka.

Kaupat syntyivät lopulta aika nopeasti lähes vuosi sitten heinäkuussa. Kauppa tehtiin ehdollisena, sillä siinä vaiheessa edes rakennusluvan saanti ei ollut vielä varmaa. Siitä huolimatta emme lainkaan aavistaneet, että menisi näin pitkään, ennen kuin pääsemme todenteolla rakentamaan.

No, olipa aikaa suunnitella huolella. Tosin pelkään, että Hongan osalta se tarkoitti tarvetta pitkälle pinnalle. Ei ole aivan helppoa, jos mökin tilaajana on pohjan itse suunnitellut perfektionisti, joka aina jonakin unettomana yönä keksii mikä vielä olikaan korjattava. Täytyy kuitenkin sanoa, että tässä(kin) Honka veti pisteet kotiin: yhteistyö oli aina ystävällistä ja ammattimaista. Vaikuttaisi siltä, että hyvä näppituntuma heti ensimmäisessä tapaamisessa piti hyvin kutinsa.

Joku muukin on sitä mieltä, että mitäpä sitä hyvää merinäköalaa säästelemään.
(Kuva: Honka)

// Postaus on toteutettu yhteistyössä Honkarakenteen kanssa, mutta mielipiteet ovat täysin omiani. //

Mökin suunnittelu (ja mökinrakentajan säästövinkit)

Jos jokin yksinkertainen vinkki pitäisi antaa mökinrakentajalle, mökkiä suunnittelevalle (tai haaveksien sellaista piirustelevalle), se olisi varmaankin: mieti mihin haluat panostaa, ja mistä pihistää. (Paitsi tietenkin, jos olet miljonääri. Siinä tapauksessa katso vaikka kuvat.)

Kuva jonkun normaalin ihmisen blogista, jolle
"Pihistä tai panosta" liittyy kenkiin eikä raksaprojektiin.

Mihin panostaa -listasta ei tietysti tullut ihan lyhyt. Eikä ihan halpakaan. Siltä löytyy mm. seuraavanlaisia osatekijöitä: 1) Ekologinen rakentaminen, 2) Myrkyttömyys, 3) Laadukkaat materiaalit, 4) Mökin kosteusturvallisuus, 5) Vino sisäkatto,  6) Isot terassit ja tietenkin 7) Estetiikka – paha on perfektionistin siitä lähteä tinkimään. Lisäksi oli tärkeää, että 8) Mökkiin tulisi riittävän monta makuuhuonetta, jotta isompikin porukka saa vähän omaa rauhaa (eli selviämme perheviikonlopuista ilman tarvetta valtakunnansovittelijalle).

Huh, tulipas pitkä lista. Perikato odottaa. Sitä odotellessa tämä lista taitaa vaatia vielä omat postauksensa myrkyttömyydestä estetiikkaan. Plus rakenteista ja kosteusturvallisuudesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan. Vakava varoitus: mökin rakentaminen voi aiheuttaa rakennusinsinöörimäisten piirteiden kehittymistä.

Kuvahassuttelu täältä.

Mutta löytyi niitä asioita Näistä pihistetään -listallekin. 1) Mökin koko, 2) Yksinkertainen muoto, 3) Keittiön ja kylpyhuoneen kalusteet (paljolti päädyttäneen vanhaan kunnon Ikeaan). Surullista kyllä, lista on paljon edellistä lyhyempi, mutta kaikki kolme osatekijää ovat itse asiassa budjetin kannalta hyvin merkittäviä.

Ensinnäkin mökin koko. Talviasuttavassa mökissä jokainen neliö maksaa lähemmäs kaksi tonnia (!) – tai reippaasti yli, jos mopo yhtään karkaa kätösestä. Joten: jos haluaa säästää, kannattaa vähentää neliöitä. Simppeliä. Koska halusimme kuitenkin ne kolme makuuhuonetta, tämä tarkoitti käytännössä postimerkin kokoisia makuuhuoneita. (En valehtele, niistä tulee tosi pieniä.)

Pieni makuuhuone – ei välttämättä huono idea?
(Kuva: Krista Keltanen)

Toinen, missä päätimme säästää, oli mökin muoto. Jos on rakentamisasioissa ihan maallikko, ei välttämättä tule heti ajatelleeksi, miten paljon aikaa (ja sen myötä riihikuivaa) esimerkiksi jokainen ylimääräinen nurkka nielee. Toinen kallis asia on monimuotoinen katto. Jos nämä kaksi yhdistää, niistä saa helposti maksaa kymppitonneja lisää.

Onhan ne erkkerit kauniita. Kuva ihanasta Villa Airisranta -blogista.

Me päädyimme siihen, että meille kelpaa neljä nurkkaa ja harjakatto.

No, sisukkaana tyttönä kävin sitten kaikki Suomen mökkimallistot läpi. Oikeasti. Kaikki. Ja mitä huomasinkaan? Niitä suunnittelevat joko a) Ne aiemmin mainitut miljonäärit, b) 80-luvulta vaikutteita saaneet henkilöt, jotka kuvittelevat, että pieni huone tarkoittaa aina huonoa asumisen laatua tai c) Tyypit, jotka uskovat ihmisen tarvitsevan makuuhuoneeseensa kaksi sohvaryhmää. Kaikissa meille järkevän kokoisissa mökeissä, joissa oli myös sauna, oli vain kaksi makuuhuonetta.

Ruotsista löytyy kyllä mökkimallistoja, joissa pieneenkin
mökkiin on saatu mahtumaan kolme makuuhuonetta.
Suomeen moinen hullutus ei ole vielä rantautunut.
(Kuva täältä.)

Siinä missä vakituisessa asunnossa makuuhuoneen koko lisää käyttömukavuutta, on mökissä hieman eri säännöt. (Ainakin minun mielestäni, ja ainakin vielä nyt, kun en ole siinä pikkuruisessa makuuhuoneessa kompuroimassa.) Siispä, kas tässä L.Pihlajan mökkimakuuhuoneteesit: 1) Mökkimakkarista on oltava kaunis näkymä, 2) Siellä on tärkeää olla kaunis sisustus, jotta sielu oikeasti lepää, 3) Joku on miettinyt, minne sen laukun saa pienessäkin makuuhuoneessa mahtumaan ja 4) Mökkimakuuhuoneen tärkein ominaisuus on se, että sen oven saa kiinni.

Jos on vahva visio, mutta alkaa vastoinkäymisistä lannistumaan, saa sitä mökkiprojektissa harrastaa yllinkyllin. Siispä mitä sitä lannistumaan: toiminnan naisena päätin piirtää pohjan itse. Olenhan sentään jo lapsena huvitellut pohjapiirroksia väkertämällä. Sitä en ihan arvannut, miten valtavasti se teettäisi työtä. Jos tilaa on reilusti, ei kaikenmaailman yöpöydän paikkoja tarvitse niin tarkkaan miettiä, mutta jos haluaa oikeasti minimoida neliöt mutta maksimoida tilan – no, siinäpä meneekin sitten tunti poikineen.

Raapustelujeni jälkeen (siis minähän oikeasti piirsin ruutupaperille, vähän nolottaa digiaikakaudella) lopputuloksena oli noin 70-neliöinen mökki. Kolme pikkuista makkaria ja avara oleskelutila, joka yhdistää olohuoneen, keittiön ja ruokahuoneen. Sauna ja kylpyhuone omalla uloskäynnillään. Merinäköala (tavalla tai toisella) joka huoneesta. Melkein 80 neliötä terassia, joka sitten ihanasti yhdistyy kallioon...

Tulevan mökin paikka. Vain mökki puuttuu.

Be careful what you wish for...

Vitsistähän se lähti, kuten niin moni hyvä asia elämässä. Olimme armaan avomieheni kanssa elokuussa 2014 Ahvenanmaalla ystävämme ihanalla sukumökillä. Karunkaunista kalliorantaa, käkkärämäntyjä, meren tuoksua ja roseeviiniä auringon lämmittämillä rantakallioilla. Voissa paistettua haukea, saunomista ja seuraan sopivan typerää huumoria. Loistokeikka siis.

Yksi Ahvenanmaan ihastuttavista elokuisista illoista

Ja se läppä oli tietysti: "Oishan tällainen ihana!" Moni meikäläisen tunteva tietää, että silloin kun jostakin innostun, näen ympärilläni vain ratkaisuja ja tulevia ratkaisuja (joita siis järkevä ihminen voisi ongelmiksikin kutsua), ja aika nopeasti päässäni alkoi kehkeytyä suunnitelmia hurmaavasta hirsimökistä tuulisella merenrantakalliolla. Joo, ehdottomasti trendikkään musta valkoisilla ikkunanpuitteilla. Tyylissä jotain uutta ja jotain vanhaa. Rauhallinen väripaletti ja vähän rosoa, mutta ennen kaikkea kodikkaasti. Isot terassit, missä voisi kestitä ystäviä...

Tästä kuvasta haaveilu lähti...

...ja tällaisesta mökistä haaveiltiin. (Lähde: Pinterest)

Kun sairastuin mökkihullutukseen, se oli osalle totaalinen yllätys. Eräskin läheisimmistä ystävistäni kysyi ykskantaan: "Ootsä hullu?" (kyllä, hyvin todennäköisesti) ja toinen: ”Kuinka monen ensimmäinen laina on mökkilaina?” (no en kyllä tunne yhtäkään) ja joku sukulainen ihmetteli, että ”en tiennytkään, että sinua kiinnostaa mökkielämä” (jaa, en ole ihan varma, tiesinkö itsekään). Totuus oli, että niin innoissani kuin olinkin viimeiset kymmenen vuotta reissanut ympäriinsa, alkoi ajatus paikasta, jonne voisi viikonlopuiksi vetäytyä lataamaan akkuja (tai juomaan kavereiden kanssa kuoharia) tuntua ihanalta. Ja aina, jos on sellainen fiilis, että "Tässähän ei ole pätkääkään järkeä, mutta tuntuu juuri oikealta", siihen suuntaan kannattaa mennä.

Jos itse aloinkin haaveilla mökistä, en ollut suinkaan yksin. Äitini on haaveillut rantamökistä pienen ikänsä, eikä häntä tarvinnut kauaa houkutella mökkiin vähemmistöosakkaaksi. Isäni sen sijaan – niin maatalon poika kuin alunperin onkin – on vannoutunut kaupunkieläjä, mutta ei mennyt kauaa, kun hänkään ei sanonut ei.

Useiden käänteiden (isäni pystyyn lahonneen vanhan kotitalon vaiherikkaan myynnin, pitkällisen haaveilun, sopivan mökin ja lopulta tontin etsinnän and you name it) jälkeen vastaan tuli ihana saaritontti, jossa oli juurikin se upea kallioinen merenranta. Alkoi vaikuttaa siltä, että valmista mökkiä, jossa sekä rakennus että paikka vastaisivat toiveitamme, ei budjetillamme löydy. Koska oli selvää, että haluamme merenrantapaikan, vaikutti saaritontti parhaalta vaihtoehdolta, vaikka aika maakrapuja olemmekin. Ja sitten se ihana tontti meni kalkkiviivoilla sivu suun.

Kuva täältä

Epätoivoissani laitoin ostoilmoituksen tori.fi:hin, ja ehdin sen jo unohtaa (minä aikana sain tarpeekseni pikkuikkunaisista kasarimökeistä kauniilla paikoilla tai ihan kivoista mökeistä keskellä jotain rämettä), kun sain puhelun tontista ja saunamökistä lossin päässä Turun saaristossa. Google Mapsin avulla sitten yritimme arpoa, olisiko tämä tontti sopivan kallioinen, ja ilman valtavia toivonkipinöitä ajelimme paikalle.

Maaliskuun lopun päivä edusti ankeinta kevättalvea, ja saatoimmekin olla varmoja siitä, että ainakaan ihastuttava sää ei pääse vääristämään vaikutelmaa. Kyllä, siellä oli se kaihottu merenrantakallio, ja kaupanpäällisenä hyväkuntoinen ja viehättävä pikku saunamökki. Hintaa oli liikaa, mutta liikuttiin jonkinlaisen realismin rajoissa (harvinainen asia saariston tonttikaupoissa, toim. huom.). Ensimmäistä kertaa sitten sen saaritonttisivuosuman oli sellainen olo, että tänne sitä oikeasti haluaisi. Ja näin isosta ja upeasta tontista, johon vieläpä pääsee autolla perille, emme olleet osanneet haaveillakaan.

Mitäs sitä sanotaankaan?